Perheille

Päivitetty 2014

Transvanhemman perhe

Tämä teksti on suunnattu erityisesti niille lapsiperheille, jossa toinen vanhemmista on transvestiitti, muunsukupuolinen/transgender, transsukupuolinen tai muuten sukupuoleltaan moninainen. Perhe voi myös olla uusperhe tai yhden vanhemman perhe.

On tärkeä ottaa vaikeatkin asiat puheeksi ja huomioida lasten tarpeet. Lasta suojaa tieto ja ymmärrys vanhemman tilanteesta, omat kaverit, harrastukset, koulu ja perheen ulkopuoliset luottoaikuiset. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän transihmisyys on vain yksi asia muiden uusien asioiden joukossa. Olennaista on perheen tunne- ja vuorovaikutussuhteet, ja se, että kriisejä pystytään käsittelemään. Lapsella on lupa hämmentyä ja ihmetellä – aikuisten tehtävänä on ottaa vastaan ja käsitellä lapsen tunteita.

Perheenjäsenen sukupuolenkorjaus vie jossain määrin kaikkien perheenjäsenten voimavaroja. On tärkeä pitää huolta, että myös puoliso ja lapset saavat tukea. Vastuu vanhemmuudesta jää helposti yhden vanhemman harteille, kun toisella vanhemmista on meneillään rankat tutkimukset ja hoidot. Perheellä voi olla yksilöllisiä ja yhteisiä huolenaiheita, pelkoja ja epäilyjä. Hoidot aikaansaavat muutoksia ulkonäössä, kehossa ja käytöksessä ja tämä on hyvä huomioida lasten ja puolison kannaltakin.

Lapsen mahdollisia huolia ja mietteitä:

Transvanhemman perheessä lapsi saattaa miettiä, että kun isä muuttuu naiseksi, tuleeko hänestä äiti tai päinvastoin. Lapsella voi olla myös suuri huoli vanhemmista ja lapsen kokemia tunteita transprosessiin liittyen voivat olla häpeä, viha, suru, pettymys, inho ja pelot. Lapsi voi pelätä, mitä vanhemmalle tapahtuu, ajatus siitä, että tuttu vanhempi ”kuolee”, lapsi voi käydä läpi menetyksen ja luopumisen tunteita. Tulevaisuuden pelko ja turvattomuus voivat myös olla mahdollisia

Lapset voivat ”nähdä” puhumattomia asioita, lapsi saattaa kutsua kaapissa olevaa transvestiittia äidiksi tai sukupuoltaan pohtivaa äitiä isäksi.

Lapsi tarvitsee kaiken keskellä arjen sujumista ja rutiineja. Lapsi tarvitsee asioiden, kokemusten ja tunteiden sanoittamista ja avoimuutta. Lapselle on tärkeä saada hellyyttä, rakkautta, huolenpitoa, läheisyyttä, yhdessäoloa ja aikaa. Lapsi tarvitsee sitä, että vanhempi kestää hänen tunteitaan ja että hänen mahdollisia tunneilmaisun esteitään selvitellään. Lapsi ei tarvitse kaikkia vanhempien kokemuksia, vaan hänen omaan kokemusmaailmaansa ja kehitystasoonsa kuuluvia asioita. Lapsen on tärkeä tietää, että vanhemman/vanhempien mahdollinen huono olo ei ole hänen syytään.

Transihmisyys ja ulostulo perheessä

Pientä lasta tai nuorta ei vahingoita vanhemman transihmisyys, mutta häntä saattaa vahingoittaa asian käsittelytapa perheessä tai salaisuus, jonka lapsi vaistoaa tai saa omin päin selville. Monet vanhemmat osaavat tukea lapsiaan vastaten lasten tarpeisiin tilanteessa. Toisinaan vanhemmilla on niin paljon keskeneräisiä suuria prosesseja, kuten oma identiteettityö ja asian käsittely parisuhteessa, että lasten tarpeet uhkaavat jäädä näkymättömiin. Silloin vanhemmat tarvitsevat tukea ensin omiin prosesseihinsa. Mutta lapsetkaan eivät voi aina odottaa pitkään omine tarpeineen. Lähtökohtaisesti on hyvä, että vanhemmat olisivat jo saavuttaneet jonkinlaisen yhteisymmärryksen tai kompromissin kun lapsille puhutaan asiasta.

Transihmisyys voi olla luonnollinen asia pienille lapsille, joiden perheessä ollaan oltu avoimia. Silloinkin lapset voivat tarvita vanhempien apua ympäristön kohtaamiseen. Olisi vältettävä lapsen joutumista tilanteisiin, joissa hän joutuu selvittämään perheen ulkopuolisille vanhempansa transihmisyyttä. Perheen aikuisten olisi käytävä keskustelut lapsen verkostoon kuuluvien aikuisten kanssa. Lapsi tarvitsee vastauksia kysymyksiin, joita hän miettii.

Lapsille on kerrottava asioista lapsen ikätaso huomioiden ja kunnioittaen lapsen rytmiä ja tapaa käsitellä asiaa. On oltava tilaa lapsen kokemuksille ja kaikille tunteille. Usein on hyödyllistä kertoa, että lapsi ei ole aiheuttanut asiaa eikä lapsi voi ”korjata” sitä ja että vanhempi rakastaa lastaan yhtä lailla kuin ennenkin. On tärkeää, että lapsi ei joudu kantamaan huolta ja emotionaalista vastuuta vanhemmistaan. Transvanhempi voi jakaa omia tunteitaan ja sitäkin, mikä on hänelle raskasta. Vanhemman on ilmaistava, että hän ottaa vastuun omista tunteistaan ja osaa pitää huolta itsestään. Vanhemman on hyväksyttävä kaikki lapsen reaktiot, mutta pidettävä kiinni vanhemman roolistaan.

Transsukupuolisuus ja perheen perustaminen

Nuorena sukupuolta korjaavilla on mahdollisuus perhe-elämään, jossa puoliso on suhteen alusta tiennyt kumppaninsa transihmisyydestä. Silloin asian merkitystä on mietitty jo perhettä perustettaessa.

Sukupuolen korjaaja menettää fyysisen kyvyn suvunjatkamiseen, tavallisesti hormonihoidon seurauksena. Osalle muut elämänsisällöt ovat lasten saantia tärkeämpiä ja riittäviä hyvään elämään ja heille lapsettomuus on vapaaehtoista. Osa toivoisi lapsia, mutta pitää perheen perustamista liian haasteellisena ja monimutkaisena. Osa toivoo lapsia ja saa lapsia.

Transnaiset ja muut transfeminiinit voivat tallentaa sukusolujaan ennen korjaushoitoa, jolloin he voivat saada myöhemmin lapsen omien sukusolujen avulla naiskumppanin kanssa. Isyyden tunnustaminen onnistuu ennen sukupuolen juridista vahvistamista, mutta sen jälkeen laki ei tunne tätä mahdollisuutta. Sukupuolen korjaaja voi viivyttää sukupuolen juridista vahvistamista niin, että hänellä säilyy mahdollisuus tunnustaa oman lapsensa isyys. Viivyttely voi olla hankalaa, erityisesti jos toiveena on suurempi perhe. On hankalaa elää vuosia olemukseltaan naisena mutta oikeudellisesti miehenä. Samoin, jos kumppani on löytynyt vasta sukupuolen korjausprosessin läpikäymisen jälkeen, sukupuolen korjaajan oikeudellinen sukupuoli on mahdollisesti jo muuttunut. Silloin lapsen biologinen isä on nainen, eikä hän voi tunnustaa isyyttään. Hän on oikeudellisesti samassa asemassa kuin naisparin vanhempi, joka ei ole parin yhteistä lasta synnyttänyt. Naispari, joista toinen on transsukupuolinen, voi saada lapsia myös luovutetuilla soluilla ja yksin adoptoimalla.

Osa transmiehistä haluaa lapsia ennen korjaushoitoa, jonka jälkeen se ei enää olisi mahdollista. Monet transmiehet eivät kuitenkaan voisi sietää ajatusta raskaana olemisesta ja lapsen synnyttämisestä, koska nämä kokemukset voivat mielessä yhdistyä naiseuteen. Transmies ja hänen naiskumppaninsa voivat heteroparina sekä adoptoida että saada lapsia lapsettomuushoitojen avulla lahjoittajan soluilla. Transmies ja mieskumppani voivat miesparina saada lapsia jaetun vanhemmuuden kautta erilaisissa sateenkaariperhemuodoissa tai yksin adoptoimalla. Muita tapoja transsukupuolisilla tulla vanhemmaksi korjaushoidon jälkeen ovat uusperheen vanhemmuus. Myös sijaisvanhemmaksi on mahdollista päästä.

Vanhemmat pohtivat perhettä suunniteltaessa tai uusperheenä toisen vanhemman transihmisyyttä lasten kannalta. Vanhempien on ratkaistava, kerrotaanko lapselle. Jos asia on perheessä avoin, on mietittävä kohtaako lapsi paineita ympäristön taholta ja miten valmentaa lasta. Jos asia on salaisuus, on kohdattava salaisuuden paljastumisen riski sekä se, että perhesalaisuudet vaikuttavat aina jollain tasolla lapseen. Yhdessä saadulle lapselle ei toisen vanhemman sukupuoleen liittyvä elämänhistoria sinänsä ole vaikea asia – jos se on vanhemmille luonteva asia – koska lapset ovat avoimia ja vasta opettelevat, mikä kaikki maailmassa on mahdollista ja tavallista.

Vanhempia voi pelottaa, että lapset ja perhe joutuisivat ennakkoluulojen kohteeksi ja lasta kiusattaisiin perheenjäsenen erilaisuuden takia. Koska tällaiset perhemuodot ovat uusia, puuttuu myös esimerkiksi aihealueen lastenkirjoja, sanastoa ja opittuja, hyväksi havaittuja toimintamalleja hankalissa tilanteissa. Lapsen ja parin kannalta olisi hyvin tärkeää suvun ja ystäväverkostojen hyväksyntä ja tuki.

Transvestisuus ja perhe

Transvestisuuteen on liittynyt kulttuurissa niin vahvaa sosiaalista leimaa, että ihmiset eivät ole aina pystyneet kertomaan transvestisuudestaan edes omille perheenjäsenilleen. Monet ihmiset tuntevat tietämättään transvestiitteja, koska heitä on noin 3% miesväestöstä ja vajaa prosentti naisväestöstä. Aikuisten kokemuksiin perustuvista tilastoista puuttuvat oman transvestisuutensa kanssa kasvamassa olevat lapset.

Useimmiten nuori tai aikuinen kertoo transvestisuudesta perheelleen ja läheisille ystävilleen. Jos transvestisuus on perheessä ollut pidempään puolison ja vanhemman salaisuus, asian paljastuminen voi aiheuttaa kriisin parisuhteessa tai perheessä. Transvestiittimiesten puolisoiden huolet liittyvät usein mies-nais-rooleihin liittyviin tarpeisiin. Puolisot voivat pelätä koko perheen joutuvan ymäristön ennakkoluulojen tai torjunnan kohteeksi.

Nykyään osa nuorista elää avoimesti ominaislaatuaan ilmaisten ja esiin tuoden. Nuorilla on myös osakulttuureita (esimerkiksi cross-play), joissa ristiinpukeutumista voi vapaasti kokeilla ja tehdä löytöjä itsessä olevaan mahdollisuuteen ilmentää myös toista sukupuolta. Nuorten parisuhteissa asia tulee usein esiin jo parisuhdetta rakennettaessa. Transvestisuus voi parisuhteessa olla jaettu ja osin yhdessä eletty ja myönteiseksi koettu asia.
Ulostulo transvestiittinä

Monet transvestiitit ovat naimisissa tai parisuhteessa ja monilla heistä on lapsia. Kysymys siitä, kertoako ja miten lapsille transvestisuudesta, nousee esiin riippumatta siitä, tietääkö transvestiitin puoliso asiasta tai onko hän hyväksynyt sen. Se, miten lapset suhtautuvat vanhempansa transvestisuuteen, riippuu useista eri tekijöistä: lapsen iästä, lapsen suhteesta vanhempiinsa, vanhempien keskinäisen suhteen laadusta, transvestiitin motiivista kertomiseen ja tavasta, jolla lapselle asia kerrotaan.

Lapselle on otollisinta kertoa vanhemman ristiinpukeutumisesta jo heti varhaislapsuudessa. Lapselle, joka kasvaa kodissa, jossa sukupuoliroolit ovat joustavia, voi kehittyä avoin suhtautuminen feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta kohtaan. Jos vanhemman/vanhempien toiveena on pitää asia oman perheen tiedossa, on hyvä huomioida lapsen ikä ja hänen ymmärryksensä yksityisyyden merkityksestä. Vanhemmat voivat haluta odottaa lapsen olevan sen ikäinen, että ymmärtää hienovaraisuuden sen suhteen, että isä tai äiti tykkää pukeutua eri sukupuolelle miellettyihin vaatteisiin.

Lapset ovat usein jo hyvin pieninä varmoja omasta sukupuolestaan. Heidän on silti helppo hyväksyä sukupuolen moninaisuutta toisissa ihmisissä. Lapsen ei myöskään tarvitse vielä olla tietoinen esim. ihmisen lisääntymisestä, kun hänelle kerrotaan, että ”isä joskus tykkää pukeutua naisten vaatteisiin”. Mutta pienet lapset ovat myös taipuvaisia pelkäämään, että heidän elämässään tapahtuu jotain pahaa tai heidän vanhemmilleen tapahtuu jotain ja siksi on hyvä selittää heille, että transvestisuus on asia, joka jatkuu pitkään ja elämä jatkuu ihan samanlaisena siitä huolimatta. Eräs transvestiittimies kertoi huolissaan olevalle pienelle tyttärelleen, että hän tulee aina olemaan isä tyttärelleen eikä hänellä ole halua muuttua hänen äidikseen.

Teini-iässä olevalle pojalle kertominen voi olla vaikeaa, koska hän voi huolestua omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan ja/tai sukupuolestaan. Koska transvestisuus usein liitetään homoseksuaalisuuteen, poika saattaa pelätä, että hänen vanhempansa on homo ja että se tarkoittaa sitä, että hän myös on. Poika saattaa myös pelätä, että hänen kaverinsa saavat tietää asiasta ja kiusata häntä siitä. Tällaisissa tapauksissa vanhemman on hyvä vakuuttaa lapselleen, että asiaan on varauduttu ja että vanhempi tulee toimimaan siten, että tällaiset pelot eivät tule toteutumaan.

Aikuisille lapsille kertomiseen liittyy myös erityiskysymyksiä. Aikuinen lapsi on on jo niin pitkään ”tuntenut” vanhempansa ja oppinut tuntemaan hänet tietyllä tavalla, että hän helposti syyttää vanhempaansa siitä, että tämä on elänyt valheessa. Samoin on mahdollista, että aikuinen lapsi, jolla on omassa elämässään ongelmia, voi ajatella niiden johtuvan vanhempansa transvestisuudesta – siinäkin tapauksessa, että lapselle on kerrottu asiasta jo pienenä eikä hän ole siitä ollut sen kummemmin kiinnostunut.

Yleisesti ottaen asian kertominen lapsille on paljon helpompaa silloin kun vanhempien ja lasten välit ovat läheiset ja perheessä muutenkin on tapana jakaa asioita ja tunteita ja perheen vuorovaikutuskulttuuri on avoin ja rakastava. Em. kaltainen perhedynamiikka tarjoaa hyvän pohjan sille, että lapsi on valmis hyväksymään erilaisia ilmiöitä ja käyttäytymistä. Mutta jos vanhempi on etäinen tai molemmat vanhemmat ovat vaitonaisia ja ovat rakentaneet muurin heidän yksityisyytensä ja lastensa elämän välille, voi lapsen olla todella vaikea hyväksyä asiaa.

Tärkeää on myös, että puoliso ainakin osittain hyväksyy kumppaninsa transvestisuuden ja että vanhemmat yhdessä tarjoavat lapselle mahdollisuuden käsitellä asiaa ja reagoida. Jos esimerkiksi vanhemmat ovat päättäneet, että tämä pidetään yksityisasiana, ei ole viisasta, että toinen vanhemmista kuitenkin ottaa asian puheeksi lapsen kanssa. Ja toisaalta myös, jos jommallakummalla, transvestiitilla tai hänen puolisollaan on omia torjuttuja tunteita, kuten inhoa, vihaa tms. asiaa kohtaan, niiden ei ole hyvä antaa vaikuttaa lapsen reaktioon, vaan omat tunteet asian suhteen on hyvä käsitellä ensin. Niin tässäkin, kuten monessa muussa vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvässä kysymyksessä, on vanhempien tärkeää olla joko yhtä mieltä asiasta tai vaihtoehtoisesti avoimesti puhua erimielisyydestään lapsen kanssa.

Lapsille on todella tärkeää, ja he kunnioittavat sitä, että vanhemmat luottavat heihin ja kertovat heille jotain hyvin yksityistä elämästään. Lapset ymmärtävät kyllä, miten vaikeaa on elää salaisuuden kanssa ja kuinka paljon paremmin ihminen voi, kun hän voi jakaa salaisuuden toisten kanssa. Jos transvestisuudesta kerrotaan tällä tavalla, voi olla, että lapsi ymmärtää/hyväksyy asian paremmin. Tämä tapa kertoa myös lieventää lapsen mahdollista pelkoa siitä, että hänen ja hänen perheensä elämä tulee muuttumaan radikaalisti. Esimerkiksi lapsi voi pelätä, että asiasta kertominen on alku sille, että vanhempi tulee läpikäymään sukupuolenkorjauksen.

Jotkut transvestiitit ajattelevat, että asiasta kertomiselle otollinen aika on jossain tietyssä tilanteessa, jolloin ihmiset muutenkin käyttäytyvät ja pukeutuvat eri tavalla, kuten Halloweenin, vapun, naamiaisten tms. yhteydessä. Sen jälkeen, kun on puhuttu pukeutumisesta erityistilanteissa, lapselle voi kertoa myös, esim., että ”isä tykkää pukeutua tällä tavalla myös muulloin”. Tämän jälkeen lapsen kanssa voi jutella ikätasoon sopivalla tavalla asiasta. Tämä tapa myös tuo esiin sen, että pukeutuminen on ennemminkin tapa, toimintaa kuin ”hävettävä salaisuus”.

Kun lapselle on kerrottu, hän hyvinkin todennäköisesti tulee olemaan utelias näkemään vanhempansa pukeutuneena. Yksi tapa tehdä em. on antaa lapsen seurata muuntaumis-/muuttumisprosessia niin, että hän näkee, että kyseessä on todellakin hänen vanhempansa, vain eri tavalla laittautuneena. Tällä tavalla lapsi myös tottuu mihin tahansa muuhun muutokseen, kuten käyttäytymisen tms., jota pukeutuminen useimmiten tuo mukanaan.

Monet perheelliset transvestiitit pelkäävät vahingossa ”paljastuvansa” lapsilleen. Se saattaa olla hyvinkin traumaattinen kokemus lapselle ja sen ennaltaehkäisy on hyvä motiivi sille, että lapsille kerrotaan asiasta ennen kuin he joutuvat törmäämään siihen muuten. Mutta entäs jos lapsi todellakin yllättää vanhemman ”itse teossa”? Tärkeintä siinä tilanteessa on, että vanhempi ei ylireagoi. Hyvä idea myöskään ei ole alkaa kertomaan asiasta kun on vielä pukeutuneena. Siis esimerkiksi jos isä tulee yllätetyksi naisten vaatteissa, hänen olisi hyvä pikaisesti vaihtaa vaatetus ja ulkomuoto takaisin ja samoin yhtä pikaisesti puhua lapsen kanssa. Tällainen toiminta ennaltaehkäisee lapsen huolia ja pelkoja. Transvestiitin on hyvä myös olla tietoinen siitä, että vaikka lapsi koskaan todella näkisi heitä pukeutuneena, lapsi on hyvinkin nähnyt ja poiminut vihjeitä, jotka liittyvät transvesituuteen, mutta että ne kertovat lapselle, että kaikki ei ole hyvin. Se taas voi olla hyvinkin haitallista lapselle, joka ymmärtää että on olemassa jokin salaisuus, mutta ei ymmärrä sen merkitystä.

Lähteenä on käytetty: http://www.ren.org/rbp04.html Backround paper: The Matter of Children, The Renaissance Transgender Association

Lisätietoa:


sukupuolen_moninaisuus_2014_kansikuvaSukupuolen moninaisuus -opas
(2015)
Pdf-versio

 

Transtukipiste

Pasilanraitio 5 (toinen kerros)
00240 Helsinki

Toimistolle kuljetaan hissillä Pasilanraition puolelta, jossa ovisummeri sijaitsee. Käynti on esteetön. Toimistolle pääsee myös Fredriksberginkadun puolelta portaita pitkin. Ilmoitathan etukäteen henkilökunnalle, mikäli käytät jälkimmäistä reittiä.

Setan Transtukipiste l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design